Kallio maailmalla, maailma Kalliossa lukuvuonna 2018-2019

Prologi

Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Lähtiessään vuosikymmeniä sitten vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin eräs 16-vuotias lukiolainen oli sitä ennen ylittänyt Suomen rajat vain muutaman kerran: parilla laivamatkalla ja pohjoiseen suuntautuneella autoretkellä. Ulkomailla vietettävään kouluvuoteen innostivat kotimaassa niin koulussa, kaveripiirissä kuin sukujuhlissakin tavatut ulkomaalaiset vieraat. Mielessä eli unelma tulevaisuudesta, jossa ylitettäisiin maantieteelliset ja mielen rajat. Lentäessään ensimmäistä kertaa elämässään, New Yorkin kautta Indianaan, liisi tuo lukiolainen samalla moneen muuhunkin elämänvalinnalliseen ensikertaansa, jotka sai vaihtarivuotensa aikana ja ansiosta kokea, ja jotka jättivät hänen kokemusmaailmaansa lähtemättömät jäljet ohjaten häntä urapolulleen.

 

Kuluneena lukuvuotena Kallion lukiossa oli muutakin kansainvälistä toimintaa, mutta seuraavassa kerron Tunne Työ –hankkeeseen liittyneistä  kansainvälisyysprojekteista, joiden parissa kalliolaisille opiskelijoille ja opettajille mahdollistui niin konkreettisten kuin kuvitteellistenkin rajojen ylittäminen ja oman elämänsä tarkastelu uusista näkökulmista.

 

Kallio matkustaa

 

Syksyinen Berliini

 

Vuoden 2018 elo-syyskuun vaihteessa matkustin kollegani Hanna Saaren, Kallion lukion saksan kielen lehtorin, kanssa Berliiniin luomaan uusia yhteistyömahdollisuuksia koulumme kansainväliseen vaihto-ohjelmaan. Meillä oli hyviä kokemuksia saksan kielen ja teatterin opiskelun yhdistämisestä lukiossamme ja takana oli mm. opiskelijoiden kanssa toteutettu matka Berliiniin, jossa keräsimme aineistoa devising-pohjaiseen teatteriesitykseen. Berliini monipuolisena kulttuurikaupunkina tuntui hyvältä kohteelta tulevienkin projektien toteuttamiselle ja niinpä lähdimme solmimaan suhteita mahdolliseen tulevaan yhteistyökouluun, taidepainotteiseen Beethoven Gymnasium –lukioon.

 

 

Saimme kyseisessä koulussa lämpimän vastaanoton ja luotua sen rehtorin Gunilla Neukirchenin ja kahden opettajan Donata Miehen ja Sabine Dölhen kanssa neuvottelemalla alustavan rungon ja aikataulun koulujemme  väliselle vaihto- ohjelmalle. Vierailimme Universität Der Künste Berlin -taideyliopistossa ja solmimme siellä alustavat suhteet opinto-suunnittelijan kanssa tulevia vierailuja varten. Tapasimme myös suomalaisen oopperaopiskelijan Anni Niemelän ja saimme arvokasta tietoa taideyliopiston hakuprosessista, opetusohjelmasta, tutkintovaatimuksista, opintojen rahoituksesta, asumisjärjestelyistä ja tietenkin opiskelijaelämästä Berliinissä. Lisäksi kiertelimme museoissa, tutustuimme nähtävyyksiin ja onnistuimme ”Suche Karte”-lapun kanssa seisten hankkimaan liput loppuunmyytyyn, huimaan Schaubühnen Jeff Koons –esitykseen. Muutaman matkapäivämme aikana pääsimme omia    kokemuksiamme hyödyntäen tekemään paikan päällä                      Berliinin taideyliopiston teatteri.

suunnitelmia tuleviin, opiskelijoiden kanssa toteutettaviin

opintomatkoihin, mikä Berliini-ekskursiomme yksi tavoite

oli ollutkin.

 

Frankfurt

Loka-marraskuun vaihteessa neljätoista opiskelijaa, Hanna ja minä suuntasimme toiseen saksalaiseen yhteistyötahoomme, Frankfurtiin Riedberg Gymnasium -lukioon, jonka kanssa koulujemme välisiä teatterityöpajoja on toteutettu jo useamman vuoden ajan. Paikallinen draaman ja englannin kielen opettaja Petra Rolke vastasi työpajan vetämisestä assistenttinaan kollegansa Alex Hanel, ja työskentely päättyi opiskelijoiden yhteiseen, monikieliseen esitykseen.

 

Tänä lukuvuotena päätimme viritellä projektiin mukaan korkeakouluyhteistyötä, mikä selvästi kannatti. Olimme etukäteen sopineet tutustumiskäynnistä Goethe Universitätin kampuksille. Oppaanamme toimi Alex, jonka omista korkeakouluvuosista ei ollut vielä kulunut kauaakaan. Hän esitteli meille rakennuksia ja puistoja, kierrätti meitä eri laitoksilla, kertoi valintamenettelyistä ja opiskelijan arjesta. Tunne Työ –hanke mahdollisti meille lounaan yliopistoruokalassa. Vaikka kurkistus yliopisto-opiskelijoiden arkeen oli mielenkiintoista, vähintään yhtä mieleenpainuvaa oli Paternoster-hissillä ajelu kauniilla Westend-kampuksella.

 

Riedberg-lukion rehtori Helmut Kühnbergerin avasi näkökulmia monenlaisiin lukion ja yliopiston yhteistyökäytänteisiin, ja sovimme jatkavamme keskustelua aiheesta keväällä Suomessa. Päätimme pitää korkeakouluyhteistyön jatkossa osana vaihto-ohjelmaamme, ja alkaa etsiä keinoja toteuttaa projektimme puitteissa myös Helsingissä yhteistyötä mm. Taideyliopiston ja Aalto-yliopiston kanssa.  

 

Talvinen Berliini

Tammikuussa tein vielä omatoimimatkan Berliiniin tapaamaan uutta, Peter Allen Stonen kautta löytynyttä yhteistyökumppania, Acting Studion kouluttaja Adam Ludwigia. Hahmottelimme raameja tulevana syksynä Berliinissä järjestettävälle Kallion lukion kameranäyttelemisen kurssille, ja jatkoin myös neuvotteluja Beethoven Gymnasium –lukion opettajien kanssa yhteistyöstä.

 

Tukholma

 

Huhtikuun alussa Kallion lukio vieraili Tukholmassa esittämässä taiteilijuutta tarkastelevaa, Rikhardinkadun kirjaston kanssa valmisteltua Betagande brev –näytelmää kymmenen opiskelijan ja itseni lisäksi ruotsin kielen lehtori Marjut Koivusen ja musiikinopettaja Hanna Mansnerus-Kivimäen voimin. Yhteistyökumppanimme Tukholman Suomi-instituutti tarjosi mainiot puitteet esiintymiselle. Matkan aikana opiskelijamme rohkaistuivat ruotsin kielen käyttämisessä ja erilasten yleisöjen kohtaaminen vahvisti myös osallistujien teatteritaitoja. Emäntänämme toimineen koulutus- ja teatterivastaava Raija Airaksinen- Björklundin oman urapolun kuuleminen oli tärkeä lisä matkan jatko-opintotietouden antiin.

Viimeisenä matkapäivänä pääsimme vierailulle Tukholman yliopistoon. Opinnonohjaaja ja kv-opintokoordinaattori Kirsi Lehtoviita esitteli innostavasti yliopistoa, psykologian laitosta, ulkomaalaisten  opiskelijoiden  valintamenettelyä ja opintososiaalisia asioita, ja kannusti ryhmän hyvin mukaan keskusteluun. Tämäkin yliopistovierailu päätettiin yliopistoruokalaan, jonka monipuolinen tarjonta yllätti positiivisesti ja jossa päästiin aistimaan kampuselämää. Päivään jäi vielä hetki aikaa kierrellä kaupungilla omatoimisesti ennen laivaan astumista. Kun seuraavana aamuna saavuimme Helsinkiin, saatoimme todeta, että kevään viimeinenkin matka oli sujunut hienosti ja tarjonnut monia positiivisia kokemuksia.

 

 

Kallio saa vieraita

 

Minnesota, Mankato

Lokakuun alussa kouluumme otti yhteyttä kansainvälisten opintoasioiden koordinaattori Anne Dahlman Minnesotan Mankato –yliopistosta. Hän oli tulossa käymään Suomessa ja kyseli mahdollisuutta vierailla koulussamme. Tartuimme tilaisuuteen ja alkoi sähköpostien vaihto hänen kanssaan liittyen vierailun yksityiskohtiin. Marraskuisena maanantaiaamuna sitten tapasin hänet ja kaksi hänen suomalaista opiskelijaansa Jennan ja Saran. Keskustelu alkoi heti soljua vilkkaana. He esittelivät yhdessä Mankaton yliopistoa ja vastailivat opiskelijoiden kysymyksiin päivänavauksessa. Erillisessä tilaisuudessa myöhemmin päivällä he valottivat laajemmin ulkomaisten opiskelijoiden opintomahdollisuuksia ja opintojen rahoittamista Yhdysvalloissa. Dahlman kertoi myös oman mielenkiintoisen uratarinansa joensuulaisen lukiotytön päätymisestä filosofian tohtoriksi ja yhdysvaltalaisen yliopiston viranhaltijaksi ja osoitti omalla esimerkillään, miten unelmat voivat toteutua.

Jenna, Sara ja Anne Dahlman Mankaton yliopistosta.

 

Kazakstan

Myöhemmin marraskuussa saimme vieraaksemme astanalaisen tanssikoulun apulaisrehtorin Bibigul Nussipzhanovan seurueineen Kazakstanista. Kävimme keskustelua opetussuunnitelmista tulkin avulla ja koulujemme päälinjat tulivat selviksi. Seurue tuli katsomaan myös teatterikurssilaisten valmistaman Desamor-esityksen, joka ilman yhteistä puhuttua kieltä onnistui teatterin keinoin saavuttamaan jotakin olennaista ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta tehden vaikutuksen vieraisiimme.

 

New York & Lexington

Lukuvuoden kansainväliseen toimintaan kuului teatteriproduktio, joka oli poikinut omasta edelliskevään New Yorkin opintomatkastani. Sain tuolloin New York Film Academy –oppilaitoksessa vieraillessani tapaamaltani ohjaaja, näyttelijä ja käsikirjoittaja Peter Allen Stonelta käännettäväksi hänen kirjoittamansa, keskiaikaiseen moraliteettiin Everyman pohjaavan ja nykynuorten maailmaan sijoittuvan näytelmän Jokatyttö. Sitä esitykseksi työstäessämme koimme teatterikurssin kanssa ainutlaatuisen taideprosessin, jossa mukana oli myös Stadin ammattiopiston kauneudenhoito- ja hiusalan opiskelijoita.

 

     Peter Allen Stone saapui Jokatyttö-näytelmän ensi-iltaan.

 

 

Projekti huipentui tammikuiseen ensi-iltaan, johon myös käsikirjoittaja saapui. Samalla vierailulla Stone tapasi ohjaajantyökurssilaisia, oli haastateltavana urapolustaan päivänavauksessa, veti työpajan kameranäyttelemisestä ja esitteli teatteri- ja elokuvaopintomahdollisuuksia Yhdysvalloissa kalliolaisille opiskelijoille useammassa eri yhteydessä. Me opettajat neuvottelimme hänen kanssaan myös tulevasta Kallion lukion yhteistyöstä liittyen Berliinissä järjestettävään kurssiin ja Lexingtonissa sijaitsevan Kentucky Universityn teatteriopetukseen.

 

Jokatyttö-projekti poiki myös kansainvälistä positiivista julkisuutta Kallion lukiolle Yhdysvalloissa New York Film Academyn ja Kentucky Universityn tiedotuksessa tässä ja tässä.

 

Vielä 2 x New York

Newyorkilaisvieraita saatiin lukuvuoden aikana vielä lisää. Tammikuun lopussa opiskelijoillemme järjestyi American Musical and Dramatic Academyn esittely. Paikalla olivat opintokoordinaattori Jack Newman, joka kertoi koulun tarjoamista tutkinnoista ja niiden hakuprosesseista, sekä laulupedagogi Christopher Stephens, joka veti innostavan laulutyöpajan. Esittelyn jälkeen Hanna ja minä kävimme vieraittemme kanssa neuvotteluja ensi syksyn oppilaitosvierailuumme liittyen. Samalla sovimme jo AMDAn ensi lukuvuoden Kallio-vierailusta.

 

Kansainvälisiä opiskelijoita oli rekrytoimassa myös helmikuussa koulullamme vieraillut Lizzie Sack, jonka edustaman oppilaitoksen, New York Film Academyn, Variety-lehti nimesi vuonna 2018 parhaimmaksi filmikouluksi. Mukaansatempaavan oppilaitosesittelyn jälkeen Lizzie vastasi opiskelijoittemme kysymyksiin, ja ennen vierailun päättymistä ennätimme Hanna, minä ja Lizzie jo sopia syksyisen NYFA-vierailumme raameista, joihin yritettäisiin sisällyttää myös job shadowing alan huippujen toimintaa seuraten.

 

Frankfurt kylässä

Lukuvuoden viimeinen kansainvälinen yhteistyö toteutettiin toukokuussa, kun frankfurtilaiset nuoret, joiden luona olimme syksyllä vierailleet, tulivat Helsinkiin vaihtoprojektimme ohjelmaan kuuluen. Työpajamme vetäjänä kanssani toimi opetusharjoittelija Johanna Perttunen Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta, ja neljän työpäivän tuloksena syntyi ilmastonmuutokseen kantaa ottava teatteriesitys. Opiskelijat vierailivat vapaa-ajallaan mm. Suomenlinnassa, museoissa, Nuuksiossa ja Linnanmäellä. Vierailuviikon aikana rehtorit kävivät omia neuvottelujaan yhteistyön jatkamisesta, samoin opettajien ja rehtorien välillä pohdittiin korkeakouluyhteistyön lisäämistä vaihtoprojektiin ja jaettiin erilaisia uratarinoita. Tämän lukuvuoden aikana monivuotinen yhteistyö sai uuden, profiloituneemman suunnan.

 

Näin tämä toteutettiin

 

Yllä kerrottuja Tunne Työ –hankkeeseen liittyneitä projekteja yhdistivät seuraavat seikat: niitä oli toteuttamassa useampi opettaja, joiden jaettu asiantuntijuus edisti projektien onnistumista. Opiskelijoiden osallistaminen suunnitteluun lisäsi heidän sitoutumistaan ja teki prosesseista heidän näköisiään. Koulun johdon kannustava ote vahvisti kaikkien osallistujien motivaatiota.

 

Lähdettäessä…

Toteutuakseen kuvaamani matkat tarvitsivat hyvää suunnittelua, joka osan kohdalla oli aloitettu yli vuosi ennen niiden toteutumista. Projekteihin laadittiin tavoitteet, sisällöt, ohjelmarungot ja aikataulut, laskettiin budjetit ja anottiin kv-rahoitusta sekä lisärahoitusta erilaisista rahastoista, tehtiin matka- ja majoitusvaraukset sekä varmistettiin huoltajilta matkustuslupia. Tämä kaikki edellytti lukemattoman määrän sähköposteja, palavereja, puhelinneuvotteluja, WhatsApp-keskusteluja ja yllättävien muutosten kohdalla nopeaa reagointia ja ongelmanratkaisukykyä. Matkan jälkeen sitten mm. tehtiin matkalaskuja, käytiin palautekeskusteluja, arvioitiin onnistumisia ja mietittiin kehittämiskohteita ja kirjoitettiin raportteja.

 

Opiskelijoiden kanssa matkalla vastuu oli ympärivuorokautista ja opettajan rooli venyi pedagogista paitsi matkanjohtajaksi, myös oppaaksi, tulkiksi, sairaala-avustajaksi ja sovittelijaksi, muutamia mainitakseni, mutta myös kanssamatkustajaksi- ja kokijaksi upeissa kansainvälisissä rajat ylittävissä kohtaamisissa.

 

Vastaanotettaessa…

Kansainvälisten vieraitten vastaanottaminen toi mukavan piristyksen oman koulumme arkeen ja lisäsi tietoa vieraitten edustamilta aloilta. Toki vierailut onnistuakseen olivat vaatineet oman työmääränsä: oli suunniteltu ja luotu kontakteja, esitetty kutsuja, laadittu aikatauluja, tehty tilavarauksia, järjestetty tarjoiluja, tiedotettu tapahtumista ja otettu vastaan ilmoittautumisia. Vaihtoprojektissa oli omana lisänään majoitusperheitten järjestäminen frankfurtilaisnuorille. Sähköposteja ja muita viestejä vaihdeltiin ahkerasti eri kielillä. Vaikka suunnitelmat varmistettiin, silti sattui viime hetken muutoksia vaikkapa lumisen Helsingin aiheuttamana, mutta mikään vierailu ei jäänyt toteutumatta.

 

Opittiin

Kansainväliset projektit ja vierailut edistivät osallistujiensa kokemuksellista oppimista. Opiskelijat saivat paljon tietoa jatko-opintomahdollisuuksista ja urapolkujen suunnittelusta. Niin opettajien kuin opiskelijoittenkin tapahtumatuotannolliset taidot karttuivat. Kielitaito ja vuorovaikutustaidot kehittyivät. Projekteihin sisältyneet taiteelliset oppimisprosessit vahvistivat osallistujien ilmaisullisia valmiuksia ja rohkeutta toimia luovasti tuntemattomassa, vieraassa ympäristössä.

 

Sosiaalinen media tuo halutessamme maailman käteemme tai eteemme. Se ei kuitenkaan koskaan voi korvata aitoa ihmisten kohtaamista. Aivan samoin kuin matkustaminen ulkomaille, myös vieraiden kohtaaminen kotimaassa lisäsi tilaisuuksiin ja projekteihin osallistuneitten ymmärrystä toisista kulttuureista, auttoi näkemään oman elämän uusin silmin ja sai arvostamaan asioita, jotka meillä toimivat, ja kannusti muuttamaan asioita, jotka voisivat olla paremmin.

 

Pyrimme siihen, että koulumme kansainväliseen toimintaan osallistuminen ei yhdenkään opiskelijan kohdalla jäisi toteutumatta liian suurien kustannuksien vuoksi, joten jatkamme erilaisten rahoitusmahdollisuuksien kartoittamista. Tiedostamme myös matkojemme vaikutukset ilmastonmuutokseen ja etsimme erilaisia keinoja koulumme kansainvälisen toiminnan toteuttamiseen sen ympäristöseikat huomioiden.

 

Kiitos

Tunne Työ –hankerahoitus mahdollisti jo olemassa olevien projektien laajentamisen esimerkiksi korkeakouluyhteistyöhön ja uusien kontaktien luomisen. Rahoitus mahdollisti myös aivan uusien, ensi lukuvuonna ensimmäistä kertaa toteutettavien hankkeitten suunnittelun aloittamisen. Tavoitteena on luoda sellaisia käytänteitä ja solmia sellaisia kontakteja, joiden avulla kv-toiminta liittyy luontevana osana koulumme toimintaan jatkossakin.

 

Epilogi

Lukuvuoden aikana tarjotun kansainvälisen toiminnan tavoitteena oli mahdollistaa opiskelijoille kokemuksia ja elämyksiä, joiden varassa he voivat suunnitella jatko-opintojaan, lähteä toteuttamaan omaa urapolkuaan, ja kaiken tämän vahvana perustana ja edellytyksenä, rakentaa omaa identiteettiään. Itseksi kasvetaan unelmoiden ja unelmia toteuttaen. Näin kävi sillekin prologin lukiolaiselle, joka vuosikymmeniä sitten astui andersonilaisen lukion teatteritunnille. Siellä, maapallon toisella puolella, hän ymmärsi, miten voisi tehdä rakkaasta harrastuksestaan teatterista juuri itselleen sopivan ammatin. Piti matkustaa kauas nähdäkseen lähelle.

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Featured Posts

Kesätekemistä lukiolaisille – töitä tai uusia taitoja

January 14, 2019

1/1
Please reload

Recent Posts