Suklaakemiaa - vol2

21.5. Mondeon nokka kohti Lappeenrantaa, peräkontissa 4 kg erilaisia suklaita, kermaa, voita, aurajuustoa, lakritsia, vaniljaa, yrttejä, konvehtimuotteja, lämpömittareita, pursotinpusseja, suklaakirjoja, vispilöitä, kangashanskoja, erikoiskuppeja ja -kippoja, yms. Ajattelin mielessäni, että on mulla aika makeet hommat!! Kohteena oli Kimpisen lukion kotitalousluokka ja tarkoitus oli yllättää kemian kurssilaiset suklaisella kemialla.

Omista lukioajoista on jo ehtinyt vierähtää lähemmäs 40 vuotta ja oli todella mielenkiintoista istahtaa hetki kylmälaatikkoni ja reppuni kanssa tämän päivän lukion aulaan. Oppituntien väliseen viihtymiseen on paneuduttu erilaisella otteella kuin minun lukioaikoina. Pehmeät penkit, biljardipöytä, yms. eivät tuoneet mieleen omia tuntien välisiä tuokioita. Omat odotukseni ja motivaationi pysyivät korkealla reipasta meininkiä seuratessani, jotain ennen kokematonta oli odotettavissa.

Pari viikkoa aikaisemmin toteutetun opettajien Tyhyisestä suklaailtapäivästä oppineena olin karsinut joitakin toteutuksia pois. Kiitokset erinomaiselle testiryhmälle, jolta sain tärkeitä vinkkejä kemian tunnin onnistumiselle. Tällä kertaa tarkoituksena oli saada aikaiseksi kolmea erilaista täytettyä konvehtia, joissa sekä täytteet ja kuoret ovat jokaisessa valmistettu erilaisista suklaista ja makumaailmoista.

Tumma-, kuorrutus-, maito- ja valkoinen suklaa vaativat temperointiin kaikki oman lämpötilansa, mikä johtuu kaakaorasvan erilaisista määristä. Temperoinnin tarkoituksena on saada suklaan rasva kiteytymään siten, että se sulaa vasta 34 asteessa. Suklaan kuudesta kidemuodoista temperoinnilla tavoitellaan kidemuotoa V, joka on huoneenlämmössä kovaa ja sulaa vähän alle kehon lämpötilassa. Virhekiteytyminen tuottaa kidemuotoja, jotka sulavat alla 28 asteessa ja jopa huoneenlämmössä. Huonosti temperoitu suklaa sulaa sormiin ja on rakenteeltaan rakeinen ja karkea.

Temperoinnin lisäksi teemana oli käydä läpi erilaisia perustekniikoita, kuten esimerkiksi suklaan kanssa sopivia erilaisia makuyhdistelmiä, sulan suklaan yhdistäminen muihin aineisiin, rouhiminen ja raastaminen, säilytys sekä suklaan sulattaminen. Näissä kaikissa päivän teemoissa on kemia vahvasti läsnä, joten minun ilmaantumiseni kemiantunnille suklaiden ja muiden tarvikkeideni kanssa ei alkuorientaation jälkeen vaatinut erityisiä perusteluja. Eri suklaakuppien kiertäminen pöydissä toimi myös odotettavasti hyvänä motivaattorina onnistuneeseen suklaiseen iltapäivään.

Odotellessani pääsyä kotitalousluokkaan, kuuntelin tulevien ylioppilaiden keskusteluja lakin hankinnasta, pukumalleista, juhlien ruokatarjoiluista, juhlavieraista, jatkobileistä, tulevaisuuden suunnitelmista eli nuorten päivän polttavista aiheista. Kaikki tähän asti näkemäni ja kuulemani sai ajattelemaan omaa polkuani tämän päivän työhöni ja tekemisiini. Tunne Työ -hanke toimi tässä tilanteessa myös antavana minuun päin, tällaiset vierailut asiantuntijana tuovat omaan työarkeen lisää uusia näkökulmia ammatilliseen osaamiseen ruoan valmistuksessa sekä opettajan työn onnistumisen kriteereiden määrittelyssä. Aina ei tarvitse ottaa oppimisen teemaksi kaikkea mahdollista asiaan liittyvää vaan on pystyttävä rajaamaan tekemiset opiskelijoiden tarpeen mukaan.

Toteutuksessa mukana olleet opiskelijat pääsivät, todennäköisesti, ensimmäistä kertaa työstämään useita kiloja suklaata, tavoitteena valmistaa jotain aivan uutta ja ennen kokemattoman herkullista. Itselle kotitalousluokan varustus tuli yllätyksenä ja valmistusastioiden käytössä täytyi tehdä useitakin soveltavia päätöksiä. Jälleen törmättiin lämpötiloihin, tällä kertaa astioiden materiaaleista johtuvaan lämmön säilymiseen, metalli vs. muovi. Oli mielenkiintoista saada lisää muuttujia päivän kemia teemaan.

Ryhmät ryhtyivät työskentelemään omien suklaisten ohjeidensa mukaan, pienen rohkaisun, eri työvaiheiden kertauksen, lämpötilojen seuraamisen korostamisen sekä työpisteen siisteyden painottamisen jälkeen. Yleisimmät onnistumisen esteet johtuvat lämpötiloista, tipan vettä tippumisesta suklaan joukkoon, työvälineiden epäpuhtaudesta, vääristä työvälineistä, jne. Näiden asioiden painottaminen riittävän moneen kertaan yleensä auttaa ja on vältettävä perinteistä ”älkää tehkö…” lähestymistä vaan rohkaisevan positiivisuuden kautta.

Sulan suklaan kaataminen pöydälle jäähdytyksen yhteydessä ja oikeiden tekniikoiden käyttäminen olivat ensimmäinen rohkaisua vaativa vaihe, kilo sulaa suklaata pöydällä ensimmäistä kertaa nähtynä voi kokemuksena päätyä vaikka uniin! Chilin ja suklaan yhdistäminen on tuttua jo Maya-intiaanien ajoilta ja yhden ryhmän täytteeseen lisättiin vielä kahvia ja vaniljaa leivontasuklaan ja kerman joukkoon. Lakritsa ja aurajuusto oli toisen ryhmän täytteessä makuina, voin, glukoosin, kerman, tumman ja maitosuklaan lisäksi. Kolmas täyte (ganache) valmistettiin maito- ja valkosuklaasta, rommiesanssi, vanilja ja kaneli makuina. Kaikissa täytteissä käytettiin kermaa ja erilaisia suklaita eri suhteissa ja kuten jo aikaisemmin on käynyt ilmi, kemia on mukana vahvasti kaikissa prosessin eri vaiheissa.

Rajallisesta ajankäytöstä johtuen jouduin nopeuttamaan prosessia useissa eri valmistuksen vaiheissa, kuitenkin niin, että nopeuttaminen ei vaikuttanut lopputuotteen onnistumiseen. Saimme valmistettua kolmella eri täytteellä täytettyä konvehtia, joissa jokaisessa oli erilainen suklaayhdistelmä kuoressa. Jokaiselta mukana olleelta oli turha tiedustella onnistumisista, onnistumiset voi lukea jokaisen naamalta. Leveä hymy, ymmyrkäiset silmät ja mielihyvän mumina kertoivat kaiken. Kotiväelle vietävät maistiaiset olivat myös tärkeä onnistumisen osa. Voiko parempaa palautetta tekemisistään saada?

Jatkossa on tarkoitus tarjota omaa osaamistani kemian tunneille myös lihaisilla, jäätelöisillä, makkaraisilla, suolaisilla ja makeilla leivontateemoilla, yms. sisällöillä. Kemian tuntien käytännön läheinen tuotteistaminen näillä muutamalla kokeilulla on tuonut taas uutta potkua omaan 25 vuotisen opettajuuteni arkeen. Tunne Työ rules!!